Käsittelin aiemmassa blogissa fyysisen harjoittelun painopisteitä ennen murrosikää. Keskeinen johtopäätös oli riittävän suuren liikuntamäärän ja harjoittelun monipuolisuuden tärkeys, hauskuutta ja hyvää fiilistä unohtamatta. Tässä kirjoituksessa keskitytään haastavaan ikävaiheeseen lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Murrosiän aikaisella harjoittelulla voidaan saavuttaa korvaamattoman tärkeitä valmiuksia aikuisvaiheen urheilua silmällä pitäen, mutta asiat on tehtävä oikeassa järjestyksessä ja oikeilla painotuksilla. Tämän ikävaiheen hyvillä ja huonoilla ratkaisuilla voi olla ratkaiseva vaikutus jopa loppuelämän kestäviin liikuntatottumuksiin.

Yksi ihmisen suurista myllerryksistä on, kun lapsen keho kehittyy aikuisen kehoksi. Häpeän ja epävarmuuden kokemukset ovat yleisiä nuoren totutellessa kaikkiin hänessä tapahtuviin muutoksiin. Psyykkinen myllerrys kuuluu sekin asiaan. Aikuisten opettamia arvoja kyseenalaistetaan - kapinoidaan ja uhotaan - matkalla kohti omaa aikuismaista maailmankuvaa. On ensiarvoisen tärkeää, että nuori saa kyseenalaistaa lapsuudessa valitut liikuntaharrastuksensa ja päätyä oman harkintansa kautta itselleen mieluisimpiin vaihtoehtoihin. Olipa urheilulaji mikä tahansa, erityisesti pituuskasvun huippuvaihe kannattaa huomioida valmennuksessa. Vaihe voi aiheuttaa kasvukipuja ja voimakkaitakin haasteita koordinaatiolle sekä lisätä rasitusvammojen riskejä.

Ennen pituuskasvun huippuvaiheen alkamista asettaisin tavoitteeksi saavuttaa mahdollisimman tasapuolisesti vahva ja ilman rajoitteita liikkuva keho.

Murrosikään tultaessa ohjatussa liikunnassa kannattaa hieman valmistella nuorta pituuskasvun huippuvaiheeseen, jotta pahin vaihe sujuisi mahdottoman kivuttomasti. Ennen pituuskasvun huippuvaihetta tulisi pystyä toteuttamaan oman lajin perusliikemallit laadukkaasti. Vähintään yhtä tärkeää olisi hallita omaa kehoa mahdollisimman hyvin ja osata keskeiset perusliikuntataidot. Ja kun kasvupyrähdys sitten kullakin urheilijalla alkaa, kannattaa olla valmiina keventämään ja muokkaamaan harjoittelua. Luuston väliaikainen heikentyminen jopa kymmeniä prosentteja nopean kasvun takia ei ole leikin asia. Tiettyjä asioita, kuten selkärangan kuormittamista suurilla lisäpainoilla tai voimakkaita hyppyjä, kannattaa välttää kovimman pyrähdyksen aikana kokonaan. Toisaalta taas kilpaurheilun näkökulmasta katsottuna murrosiässä on mahdollista tehdä timanttisen arvokkaita juttuja, joiden päälle on hyvä rakentaa aikuisiän harjoittelu. Esimerkiksi lihastasapainoa ylläpitävää ja rasitusvammoilta suojaavaa voimaharjoittelua voidaan tehdä kasvupyrähdyksenkin aikana turvallisesti. Jaan tässä kirjoituksessa näihin molempiin tulokulmiin liittyviä kokemuksiani.

Ennen pituuskasvun huippuvaiheen alkamista asettaisin tavoitteeksi saavuttaa mahdollisimman tasapuolisesti vahva ja ilman rajoitteita liikkuva keho. Tällöin eniten kuormittavia harjoitteita voidaan välttää kasvupyrähdyksen aikana ilman, että urheilijan kokonaiskehitys sanottavasti edes hidastuu. Murrosiän aikana kiinnittäisin huomiota erityisesti kolmeen fyysisen suorituskyvyn osatekijän harjoittamiseen: 1) liikkuvuus, 2) keskivartalon hallinta ja 3) yksilöllisen testauksen perusteella valittujen lihasryhmien vahvistaminen. Dynaaminen liikkuvuusharjoittelu säännöllisesti tehtynä ylläpitää ja kehittää murrosikäisen ketteryyttä ja kykyä toimia hallitusti laajoilla liikeradoilla. Keskivartalon harjoitukset ovat erittäin tärkeässä roolissa vahvistumassa olevan selkärangan suojaamisessa sekä kasvavien voimatasojen hallinnassa. Lihasten vahvistamisen osalta olen havainnut erityishuomiota useimmin kaipaavan pakaralihasten oikea-aikainen aktivoituminen sekä hamstring-lihasten voimantuotto ja elastisuus. Voi olla toki paljon muitakin yksilöllisiä kehityskohteita.