Ei ole yhdentekevää, miten toimii, kun tauon jälkeen vihdoin pääsee treeneihin. Äkillinen harjoitusmäärän kasvu lisää vammariskiä eri tilastojen mukaan 50–80 %. Myös harjoitusintensiteetin äkillisellä kasvulla on samansuuntainen vaikutus. Siksi paluu harjoituksiin kannattaa tehdä huolella, jotta harjoittelu ei lopu ennen kuin on kunnolla alkanutkaan. Kuormituksen määrää tulee lisätä asteittain ja samalla kannattaa huomioida harjoitusintensiteettiin tottuminen. Myös harjoitusärsykkeiden monipuolisuudesta tulee huolehtia.

Tavallisen kuntoliikkujan kohdalla voima ja lihasmassa eivät sanottavasti muutu ensimmäisen passiivisen kuukauden aikana.

Annan blogin lopussa konkreettiset vinkit, joiden avulla treeneihin paluu onnistuu ongelmitta. Katsotaan ennen sitä kuitenkin, mitä kehossa tapahtuu ja ei tapahdu harjoitustauon aikana. Usein nimittäin oma kokemus tauon haitallisista vaikutuksista on suurempi kuin mitä se todellisuudessa on. Näin on ainakin lyhyen, muutamia viikkoja kestävän,tauon kohdalla. Tauon venyessä kuukausiksi ja jopa vuosiksi fysiologiset muutokset ovat vääjäämättömiä, joskin erilaisia eri elinjärjestemien osalta. Voimaominaisuudet pysyvät varsin pitkään verrattuna esimerkiksi aineenvaihduntaan, jonka  heikkenemisestä aiheutuu vakavia seurauksia lyhyessä ajassa. Erityisesti rasva-aineenvaihdunta ja glukoosin sietokyky heikkenevät harjoittelun lopettamisen seurauksena todella nopeasti ja niiden palauttaminen on hidasta. Esimerkiksi ATP:n tuotosta vastaavien mitokondrioiden määrä tippuu jo yhden viikon totaalilevossa, ja lepoa edeltäneen tason saavuttaminen vaatii noin kuukauden nousujohteista harjoittelua. 

Tavallisen kuntoliikkujan kohdalla voima ja lihasmassa eivät sanottavasti muutu ensimmäisen passiivisen kuukauden aikana. Ne alkavat vähentyä vasta seuraavien kuukausien aikana, mutta kovin merkittäviä muutoksia ei vielä silloinkaan tapahdu, kunhan ruokavalio on kunnossa ja elämäntyyli ei ole äärimmäisen passiivinen. Kilpaurheilijalle tai vähintään viisi kertaa viikossa harjoittelevalle aktiiviliikkujalle tilanne on eri. Suureen harjoituskuormaan tottuneilla kolmen ensimmäisen viikon ajan treenitauko voi jopa nostaa voimatasoa kehon palautuessa ja muuttaessa kertyneitä harjoitusärsykkeitä kehitykseksi. Viimeistään kuukauden harjoitustauon jälkeen voimatasoissa alkaa kuitenkin tapahtua selkeää laskua. Mitä nopeammin voimaharjoitteluun reagoivasta urheilijasta on kyse, sitä nopeammin yleensä myös voimaominaisuuksien lasku on nähtävissä.

Armoton totuus on, että kaiken kuntoisilla kestävyysominaisuudet laskevat todella alas harjoitustauon ollessa puoli vuotta tai enemmän.

Yllä sanottu pitää pääosin paikkaansa myös kestävyysominaisuuksien osalta, tosin ero vähän ja paljon harjoittelevien välillä on vielä suurempi. Maksimaalinen hapenottokyky (VO2max) laskee nimittäin sitä enemmän, mitä parempi urheilijan lähtötaso on. Eli huippukuntoinen urheilija menettää maksimaalisen kestävyytensä terävimmän huipun varsin nopeasti; lasku alkaa näkyä jo kahden viikon tauon aikana, jos harjoitustauko on totaalinen (esim. vuodelepoa vaativa sairaus tai vakava loukkaantuminen). Parin kuukauden harjoittelutauko vie hyvinkin viidenneksen kestävyysurheilijan suorituskyvystä, joskin hän on silti edelleen paremmassa kunnossa kuin enemmistö ihmisistä. Huonokuntoisella ihmisellä kestävyysominaisuuksien heikkeneminen on pientä, koska kapasiteetti on jo lähtökohtaisesti pieni.

Armoton totuus on, että kaiken kuntoisilla kestävyysominaisuudet laskevat todella alas harjoitustauon ollessa puoli vuotta tai enemmän. Koska kehoa ei kuormiteta, niin sydämen iskutilavuus alkaa pienentyä. Mitäpä sitä turhaan töitä tekemään, jos ei kerran tarvitse. Tämän seurauksena koko hengitys- ja verenkiertoelimistön toiminta alkaa heikentyä. Sydämen leposyke nousee, veren hemoglobiinitaso laskee, hiusverisuonten määrä pienenee ja hapenottokyky heikkenee. Nämä muutokset tuntuvat vähitellen myös arkiliikkumisen vaikeutumisena. Esimerkiksi jo lyhyiden portaiden nousu saattaa aiheuttaa samoja tuntemuksia kehossa kuin mitä aikaisemmin tuli pitkän mäkivedon jälkeen.

Liikkuvuusominaisuuksien osalta tapahtuu vastaavanlaista heikkenemistä harjoittelemattomuuden takia. Yksilölliset erot liikkuvuudessa ja erityisesti oman liikkuvuuden kokemisessa ovat todella suuria, minkä vuoksi aiheesta on vaikea sanoa yleispätevää totuutta. Lihaskireyden lisääntymistä voi alkaa aistia jo muutamien passiivisten päivien jälkeen, mutta se ei vielä tarkoita, että liikkuvuus olisi laskenut. Kyse on enemmän hetkellisistä tuntemuksista, jotka poistuvat hyvällä alkuverryttelyllä. Todellisesta liikkuvuusominaisuuksien heikentymisestä voidaan puhua vasta useita kuukausia jatkuneen inaktiivisuuden jälkeen. Pienikin määrä päivittäistä liikkuvuusharjoittelua estää tehokkaasti liikkuvuuden heikkeneistä ja on siten valtava palvelus omalle keholle.