Tämä on useiden seuraajiemme pyytämä toiveaihe. Mennään siis suoraan asiaan!
Hyvä liikkuvuus muodostuu kahdesta osatekijästä eli notkeudesta ja voimasta. Pelkkä liikeratojen suuruus ei lisää toimintakykyä, ellemme pysty tuottamaan tarvittavaa voimaa koko liikeradan matkalle. Pelkkä voima ei myöskään paljon lohduta, jos sen käyttömahdollisuudet ovat notkeuden puutteen vuoksi hyvin rajalliset. Tässä blogitekstissä kerron, miksi liikkuvuuden kehittämisessä molemmat osatekijät ovat välttämättömiä ja miten ne huomioidaan käytännön harjoittelussa.

Notkeus mahdollistaa esteettömän pääsyn eri asentoihin. Notkeus riippuu käytännössä siitä, kuinka paljon tai vähän kehon pehmytkudokset pistävät vastaan. Tähän vaikuttaa lihasten elastisuus eli venyvyys, nivelsiteiden joustavuus ja osaltaan myöskin faskioiden  toiminta. Pelkkä pehmytkudosten vähäinen vastus ei kuitenkaan vielä takaa, että henkilön liikkuvuus olisi hyvällä tasolla. Itseasiassa se voi tarkoittaa jopa ihan päinvastaista. On nimittäin kaksi eri asiaa asettua johonkin asentoon kuin käydä asennossa tehokkaasti ja hallitusti. Asettuminen onnistuu hyvän venyvyyden varassa, mutta jälkimmäinen edellyttää hyvää liikkuvuutta. Ja vain jälkimmäisellä on merkitystä urheilusuoritusten ja kehon yleisen toiminnallisuuden kannalta.

Voima mahdollistaa vaivattoman liikkumisen eli siirtymisen asennosta toiseen, mutta vain jos pehmytkudokset eivät pistä liikaa vastaan. Maksimivoiman tasoon vaikuttaa eniten lihasten koko (poikkipinta-ala), mutta myös se, miten hyvin hermosto osaa antaa toimintakäskyjä lihaksille. Lihasten motoristen yksiköiden aktivoituminen ja niiden hienovarainen ohjaus vaikuttavat suoraan siihen, kuinka hyvä on liikkeen motorinen kontrolli. Oikeanlaisella harjoittelulla liikkeistä ja liikkumisesta tulee paitsi tehokasta, myös tarkkaa ja taloudellista.